sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Rommi-rusina parfait

Lähes joulu! Huh huh! Tässä syksyssä on tapahtunut niin paljon kaikennäköistä, etten ole ehtinyt päivittää blogiani äitin ainaisesta painostuksesta huolimatta. Niin surullisia, kuin iloisiakin tapahtumia on mahtunut tähän vuoteen, mutta keskitytään nyt niihin iloisiin kuulumisiin. Ensinnäkin, pääsin ruotsin kurssin läpi. Uskomatonta. Toiseksi teimme koulussa rysän. Siis ihkaoikean rysän, jonka ryhmämme kanssa suunnittelimme, piirsimme tekniset piirrokset ja kustannuslaskelmat ja teimme sen konkreettisesti niin valmiiksi, että kun kevät koittaa, saa sen pyyntiin Tuorlan edustalle.
Nyt on vielä yksi kirjallinen ympäristöterveydenhuollon harjoitustehtävä tekemättä, mutta sen ehtiikin sitten joulun jälkeen. Koulusyksy menikin pohjaeläinten, rysän, ruotsin ja ympäristölainsäädännön parissa painiskellessa. Joulun jälkeen opinnot jatkuvat harjoittelulla; teen sen kummipoikani isän uudessa akvaarioliikkeessä. Käynnistämme uuden merivesialtaan ja mietimme uusia kaloja maahantuontiin. Aika rakettitiedettä tuo merivesiakvaariotoiminta tavalliseen makeanveden akvaarioon nähden, mutta varmasti alalla sitten riittää opittavaa aina merihevosista siipisimppuihin, jotka kaikki ovat liikkeen valikoimissa. Lisäksi opiskelen yritystoimintaa jatkokurssilla sekä kalakantojen hoitoa, joka painottuu kotimaisiin vesistökunnostuksiin ja biomanipulaatioon. Myöhemmin keväällä ennen kesälomaa on vielä tiedossa kalatauti- ja loiskurssi, joka sekin suuritöinen, mutta taatusti palkitseva ja mielenkiintoinen. On se iktyonomiksi opiskelu sitten mukavaa!
Nyt joulunalla olen töissä Börsissä kokkailemassa ja sieltä korviini tarttui muutama hyvä resepti, jotka ajattelin jakaa muillekin kokeiltavaksi. Jouluinen rommirusina-parfait (jäädyke) ja aronialiköörin ohje. Itse tein jo tuota jäädykettä vähän soveltaen (likööri 43:lla) ja voin sanoa että se on perinteiselle puolukka-karpalo- linjaiselle jäädykkeelle oiva ja kokeilunarvoinen vaihtoehto. Tietysti täytyy tykätä todella alkoholin ja rusinan yhdistelmästä. Mutta maku tuo lähinnä mieleen rommirusinajäätelön, joka on suurinta herkkuani! Voisipa jäädykkeeseen lisätä hintsun kaneliakin, veikkaan että sekin toisi siihen lisää jouluntuntua!

Rommi-rusina parfait
***
2 dl rusinoita
1 dl tummaa rommia (tai konjakkia, haluamaasi likööriä esim. Cuarenta 43...)
***
5 dl vaahtoutuvaa kermaa (kuohu, vispi tms...)
2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
***
Liota rusinoita rommissa 1-2 päivää jääkaapissa, jonka jälkeen survo rusinat liemineen päivineen sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa.
Vatkaa kerma vaahdoksi toisessa kulhossa ja kananmunat ja sokeri yhteen toisessa kulhossa. Yhdistä kermavaahto muna-sokerivaahtoon. Lisää vaahdon joukkoon vielä rusina-rommi-sörsseli.
Vuoraa haluamasi vuoka (vetoisuus n. 2 litraa) tuorekelmulla. Voit jättää vuoan myös vuoraamatta, jos teet jäädykkeen kuivakakkuvuokaan. Kaada vaahto vuokaan ja pakasta ainakin yön yli.
Tuorekelmulla vuorattu jäädyke irtoaa vuoasta helposti ja siitä voi sulattamatta leikata paloja ja laittaa loput takaisin pakastimeen. Kelmutettuna herkku säilyy pakastimessa reilun kuukauden, ellei sitä syö ensin!
***


Aronialikööri

***
Mustan aronian marjoja
Sokerilientä
Maustamatonta viinaa
***
Valmista sokeriliemi: liuota kuumaan veteen sokeria suhteessa 2 osaa vettä ja 1 osa sokeria. Anna jäähtyä. Murskaa marjat ja kaada sokerilientä päälle niin, että marjat peittyvät. Anna marjojen lillua sokeriliemessä 2 viikkoa terassilla, parvekkeella, jääkaapissa... kylmässä kuitenkin. Siivilöi ja rutistele marjoista liemi talteen ja lisää maustamaton viina. Pullota ja säilytä viileässä.
***
Paras aika aronialiköörin valmistukselle on syksy, jolloin marjat muutoinkin ovat kypsiä ja pönikän saa terassille kylmään ilman jäätymisvaaraa!
***





Koulun rantaa marraskuussa.

lauantai 23. lokakuuta 2010

Vedenalainen maailma

Suomen vedet, niiden ekosysteemien tuntemus ja eritoten kasvit sekä kaiken maailman ölliäiset ovat tulleet tutuiksi tänä syksynä. Meillä on nimittäin vieläkin samainen vesiekosysteemin syventävä tuntemus -kurssi käynnissä, jonka vesikasvion kanssa tuskailin kuukausi sitten. Mutta oli tuskailusta jotain hyötyä; kokeet läpäisty ja kasvit hallussa, suomeksi ja latinaksi. Viimeinen viikko onkin kasvien jälkeen mennyt ensin ekotoksikologiasta selviytyessä ja sitten pohjaeläimiin perehtyessä. Ja niitä ölliäisiä on muuten ihan tuhottomasti! Onneksi nyt on suurinpiirtein hanskassa ja ainakin tietää mistä lähteä selvittämään mikä mikin on ellei vielä tiedä.

Sienestyskausi on lopuillaan! Syysvahveroita, kosteikkoa ja suppiloa on löytynyt ihan mukavasti, ei vain ole ollut aikaa etsiskellä kunnolla. Teimme maanantaina retken Kuhankuonolle ja saimme saaliiksi muutamia litroja suppiksia ja karpaloita; karpalot saavat odottaa pakkasessa kunnes ehdin jatkojalostaa ne hyytelöksi tai herkullisiksi marmeladeiksi. Täällä on ollutkin jo ekat pakkaspäivät, siis viimeiset hetket sienestää tältä syksyltä. Ostin Kansallisesta kirjakaupasta sienikirjan (Suomen Sieniopas, 2xSalo&Niemelä, Kasvimuseo/WSOY), joka kattaa nyt ihan kaiken. Hope so. Sitä on vain kovin hankala käyttää kun liikaa kahlattavaa löytyy ennen haluttua tuntematonta sientä, huoh. Paksukin se on ja painava, niin ei viitsi ihan aina metsään mukaan raahata.

Tänään ja eilen olen tutustunut lastenkutsujen maailmaan. Mitkä desibelit! Wou! Eilen oli pojan tarhakaverin synttärit ja tänään ystävän tytön, joten makeaa on mahantäydeltä nautittu molempina päivinä. Hienot autot, pokemonit, barbit ja ponit saivat uudet omistajat. Huuto ja riemu olivat korvia huumavia, nyt on ihana istua viinilasillisen äärellä ihan hiljaa, yksin koneen ääressä ja katsoa simpukkaa akvaariossa. Mahtaakohan olla elossa vielä ensi viikolla? Monni on ainakin puhdistanut kuoren läpikotaisin antaen hienon helmiäisvärin tulla esiin kuluneista kohdista.

Olen myös leiponut piirakoita, niin suolaisia kuin makeitakin. Talviomenat, äitin raahamat antonookat, päätyivät omenarahkapiirakan väliin ja kaupan herkullinen kasvistarjonta lautaselle gratiinissa ja piirakassa. Kauden makuja, tuoretta fenkolia, romanescua, sieniä, paprikaa, tomaatteja, jne... kannattaa hyöndyntää: kaupat ovat niitä vielä pullollaan, varsinkin herkullisia kaaleja! Huomenna vaihdan talvirenkaat autoon, se olisi pitänyt tehdä jo pari päivää sitten mutta laiskotti. Nyt nautin illasta, ihan rauhassa! Ciao!

Järvisimpukka akvaariossani. Simpukka on kotoisin Länsi-Turunmaan makeanvedenaltaasta, josta se päätyi mukaan pohjakasvinäytteeseen haran avulla.


Lähimetsän sieniä kotipöydällä tunnistettavana. Eipä ollut näistä ruokasieniksi; myrkyllisiä ja ruoaksi kelpaamattomia. Tämän keräilyn ideana olikin vain mielenkiinnosta tunnistella ennestään tuntemattomia lähimetsän asukkeja.



Taeniopterygidae -heimon koskikorento, toukkavaihe. Etanoliin säilötty näyte jostain.



Heptageniidae -heimon päiväkorennontoukka, Aurajoen yläjuoksulta, Hypöisten koski.
Itseotettu potkuhaaviharjoitusnäyte 8.10.2010.


Samaisesta Hypösten kosken näytteestä Caenidae-heimon päiväkorennon toukka.
Tämä oli luonnollisessa koossaan n. 1 mm pitkä.



Elmidae odottamassa mikroskopointia petrimaljalla.


Sama Elmidae-kovakuoriaisen toukka mikroskoopissa. Tarkka laji oli Elmis anae tai jotain sinnepäin :)
Samasta itse otetusta näytteestä.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Syksyn merkkejä

Vesikasviosentään! Kaikkihan kuihtuu käsiin todella nopeasti näin syksyllä. Koulussa on vesiekosysteemin syventävää tuntemusta käsittelevä kurssi ja sitä varten on ollut kasvit keräyksessä ja valokuvauksen kohteena kuukauden päivät. Nyt vain deadlinen lähestyessä viimeisiä kasveja kuvatessa ei oikein kelpoyksilöitä tahdo löytyä kun ne todella opettajan varoittelun mukaisesti kuolevat kouriin. Onneksi olen suurimman osan kuvannut jo aikaisemmin, niin saan hyvän kasvion aikaiseksi niistä. Tänään kameraan osuivat allaolevat kohteet.

Tänään ja eilen tuli verkoilla kunnon kuhia useita kappaleita ja affenia. Alamittaiset kuhat pääsivät kasvamaan takaisin mereen, tosin yhden epäonnekkaan lokkijoonatan vei vedestä sen jäätyä liian pintaan pyörimään. Ja sieniaika tietysti! Eilen saatiin kastike kantarelleista ja suuresta tatista sipulin kera kun Emppu ja kummisetänsä olivat käyneet metsänreunassa kohnaamassa. Yhdessä paistetun kuhafileen kanssa, tietysti myös perunamuusin, ne ovat parhaimmillaan!


Pieni sydänsimpukka rakkolevään kiinnittyneenä


Tunnistamaton meriruoho


Kesän viimeisiä kukkasia


Entinen haugi jatakopin seinällä


Omenaa välipalaksi

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Tee työtä jolla on tarkoitus

Elokuu on taas edennyt ja kesää on enään jäljellä reilu viikko. Tässä yksi päivä kaloja suolatessani ajattelin, että mitä hitsiä; "tee työtä jolla on tarkoitus". Jostain pälkähti tuo teeveestä tuttu lausahdus mieleeni. En edes muista mistä mainoksesta se on, mutta lausahduksessa on itua. Aloin siinä lohifileitä ja kampeloita pyöritellessäni ajatella miksi teen tätä työtä, mitä se antaa minulle, mitä se ottaa. Yksi hienoimmista työkokemuksistani ikinä, ajattelin.
Mutta miksi? Ei työ niin hyvinpalkattua ole, että sitä rahantakia tekisi. Ei myöskään sen takia, ettei muuta työtä olisi tarjolla. Miksi sitten vääntäydyn jo neljättä kuukautta pienelle saarelle tekemään fyysisesti raskasta työtä, jossa edelliset työntekijät ovat viimevuosina jättäneet leikin kesken kesän kesken? En taida oikein itsekään tietää. Varsinkaan nyt kun sitä oikein miettimällä miettii.
Ajatuksissani päädyin ajattelemaan itseäni asiakaspalvelutyössä; se on se juttu. Tuottaa muille ihmisille elämyksiä ja antaa itsestäni 110 prosenttisesti aidon ilon kummuta työhöni ja siihen, että toisilla olisi mukava ilta saarella. Se sama toisten miellyttäminen saa minut aina vuosi vuoden, työvuoro työvuoron jälkeen palaamaan salin puolelle tarjoilemaan, vaikka koulutukseni olisikin seinän toisella puolella, keittiössä. On saanut palaamaan jo vuodesta 2004, jolloin opiskelin vielä kokiksi ja sitä työtä piti tehdä mihin otettiin. Ei paha! Ei haittaa yhtään että tahdon olla niin miellyttämishaluinen työssäni. Oikeastaan nyt kun olen tunnistanut piirteen ja motivaationlähteen työssä, on helpompi suunnata tulevaa uraa ja opiskelujakin jatkossa. Meinaan asiakaslähtöinen palveluasenne on se, missä haluan eniten loistaa ja hakeutua työhön, jossa voin hyväksikäyttää tätä ominaisuuttani.
Jeah! Teen työtä jolla on tarkoitus; tarkoituksena tuottaa muille hyvä mieli! Tätä en vähään aikaan unohda.

Ukkopekkaa vastassa elokuun illassa


Lintujen valloittama saari Rymättylässä


Edelliseen postaukseen viitaten; RAPUSNAPSI (tosin Leijonapullossa)


Loistokarin mökki n. klo 22, elokuun 20 pv.


Viitasammakkoriemua Vesijärven rannalla Hollolassa

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Rapuilua

Haudi! Rapuilukausi on avattu kaksin juhlin. Ensin luokkatoverini piti rapukekkerit Hollolassa, josta sain tuomisiksi boksin täpliksiä sukukekkereihin, jotka olivat eilen. Makoisia rapusia tuli keiteltyä oikein urakalla ja syötyä myös. Ei sitä nyt ihan joka sakselle tullut snapsua otettua, mutta liha oli maukasta ja ravutkin ekstrasuperihania näin itse keitettynä. Ohessa rapusnapsun ohje, jonka luokkatoverini neuvoi:
***
Rapusnapsi
Kossupullo
Kaunis tillin oksa
Ujuta tilli kossupulloon, sulje korkki ja pakasta yön yli. Seuraavana päivänä veikeä tilliaromi on tarttunut viinaan. Tarjoa juomaa snapsina rapujuhlissa.
***
Muutoin kesä Loistokarilla alkaa olla viimeisiä viikkoja vetelemässä. 11.9 saari hiljenee talven viettoon ja seuraavaksi sinne Ukkopekka ilmestyy taas toukokuussa. Paljon olisi vielä tehtävää ennen talvea... mm siivottavaa. Mutta ennen niitä puuhia on vielä onneksi monta tunnelmallista iltaa kynttilän valossa ja myrskäreiden loisteessa vietettävänä.
Opiskelut alkavat syyskuun ekapäivä Turussa, jonne opiskelupisteemme Paraisilta on siirtynyt. Toki vielä Pargascityssäkin tulee varmasti labroissa aikaa vietettyä, mutta ikäväkseni huomasin että syksyn jälkeen on opinnot siinä vaiheessa, että kaikki pakollinen pitäisi olla tehtynä ja valinnaisten kurssien jälkeen valmistuminen häämöttää horisontissa. Hui! Ja Haa, iktyonomielämä, täältä tullaan!
Täplärapu



Punkki



Lähes tyyntä




Rupikonnamus


Kuvat tässä kirjoituksessa © Tuula Joutsimies-Laiho

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Lasi viiniä ilta-auringossa

Nyt kun samppanjatorstai on jo vakiinnuttanut paikkansa viikkokalenterissani, on ollut kaikki muut viikonpäivät aikaa maistella muita makuja ja viinejä. Mikäpä olisi ihanampaa kuin lasillinen hyvää juomaa (oli se sitten mitä tahansa mikä itselle maistuu), kylmiä mansikoita ja Airiston ilta sekä hyvä seura. Saimme vieraita tässä viikolla kun työkaverimme piipahi uuden veneensä kanssa rantaamme iltayöstä; grillailimme, saunoimme ja nautimme rauhallisesta illasta kalliolla. Edes ranteeseeni ilmestynyt jännetuppitulehdus ei iltaa pystynyt pilaamaan!
Tänäänkin nautimme tuplavieraista asiakkaiden tullessa Ukkopekalla ensin ja sitten vielä päälle hääkeikka m/s Airistolla tänne saarelle. Pahaksi onneksi Airiston vessalle kävi joku käsittämätön onnettomuus ja asiakkaat joutuivat käyttämään saaren puuceetä, joka on aivan hirveä. Onni onnettomuudessa, että olin näyttänyt vessalle painepesuria viikkoa ennen ja laventelipuskakin oli saanut sieltä uuden kodin, joten hävettävää oli puolet vähemmän kuin viikko sitten olisi ollut. Kaikki lähtivät kotimatkalle hymyssäsuin serkkuni haitarin soidessa kannella! Nyt istunkin saunan eteisessä auringon laskiessa Ruissalon taa valkkarilasillisen saattelemana. Vielä edessä on siis lämmittelyä löylyissä ja yöuinti lämpimässä, +24 asteisessa vedessä! ja tietysti nukkumaan viileiden vällyjen väliin.

Ai niin! Koska päätyönäni on tänäkesänä ihanien savutuotteiden valmistusta, päätin kokeilla myös grillattavan kasslerin onnistumista savustusuunissa; lihasta tuli maukasta, tosin savustusaikaa voisi vähän pidentää lihan mureuttamiseksi.

***

Savuporsaan grillipiffit

Sian niskaa
Pippuriseosta (Santamaria tai sallisen pippuriseos)
Suolaa
BBQ-kastiketta



Mausta niskapala reippaalla suolalla ja runsaalla pippuroinnilla ympäriinsä. Leikkaa niskasta paksuja (vähintään 2cm) pihvejä. Savusta pihvejä savustusuunissa +80*C noin tunti, jonka jälkeen valele/marinoi pihvit bbq-soossilla. Lopuksi grillaa pihvit juuri ennen tarjoamista kypsiksi hyvällä hiilloksella.

Kannattaa kokeilla!


***

torstai 8. heinäkuuta 2010

Nauris ja muita lintuja

Hei taasen! Nyt on ollut kesäkuun loppu ja heinäkuun alku täynnä vilskettä ja melskettä. Loistokarissa kaikki rullaa kuten alkukesästäkin, viihdytään hyvin täällä luonnon helmassa. Kalan savustusmäärät ovat vain eksponentiaalisesti kasvaneet, mutta ei se tahtia hidasta kun silakkarullat, kampelat, savuaffenet ja erilaiset lohituotteet vain lentelevät täältä Vaakahuoneen paviljongin käyttöön.

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, on täällä linnut harvinaisen sosiaalisia kavereita! (Tai sitten alan tulla mökkihöperöksi...) Parina viimepäivänä on kaverinamme touhuissa ollut mukana Nauris, naurulokki, joka ei ihmistä pelkää. Hän seurailee touhujamme ja kerjää ruokaa minkä kerkiää. Mansikka ei lokille maistunut, mutta luonnollinen ravinto, kala, kyllä kelpaa. Valkoposkihanhet kävivät näyttämässä babeaan saarella, sitten ne katosivat jonnekin rauhallisemmille alueille kun ei nyt viikkoon ole näkynyt. Meriharakat eivät enää arastele niin paljoa kuin ennen ja vielä sama västäräkkipariskuntakin seurailee touhujamme, haarapääskyistä puhumattakaan. Lisäksi jokin outo tiira on ollut saarella eilisestä, en oikein ole vielä varma mikä tiira hän on, mutta ei kala- eikä lapintiira pään värityksestä päätellen. Taidanpa kaivaa lintukirjan taas esille.

Tällä viikolla lämmin helle on hellinyt meitä ja Airiston veden lämpötila on noussut jo yli +20*C, eilen oli metrinsyvyydessä 21 plussalla. Uimassa on tänään tullut käytyä monta kertaa, ja vielä on sauna lämpiämässä, joten yöuinti odottaa. Huomenna sitten tietysti ensimmäisenä aamu-uinnille kun aurinko nousee!

Muuta mitä olen kerinnyt tekemään on mm. flowparkkiin tutustuminen. Siellä roikutaan valjaissa korkealla 3-14m korkeudessa ja voitetaan omia fobioita erilaisia esteratoja suorittamalla. Suosittelen! Pääsin myös tutustumaan purjehduksen ihmeelliseen maailmaan ja termistöön, joka ei ihan ekalla kerralla vielä auennut, täytyy sitä lajia kokeilla toistekin. Lisäksi juhannuksena tuli käytyä perinteisesti Pakinaisissa porukoilla veisaamassa lippulaulut ja nauttimassa mansikkakaakut.

Nyt siis saunaan ja nukkumaan, huomenna on taas iloinen päivä Loistokarilla, jahka käyn vähän uusia kukkia hakemassa Viherlassilasta ja istuttelen niitä pitkin saarta. Kiitokset Ankulle, joka repi vanhoja rehuja pois, jotta on uusille tilaa ;) Ja sunnuntaina Ruisrokkiin, ou jeah!


Valkoposkihanhet vaavinsa kera


Purjehdusretki Halsinnokkaan Iso-Marsaareen


Meriharakka Loistokarilla


Flowparkkaamassa uudessa elämysmestassa

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Lintupäivä

Kaunis ilma tänään! Aurinkoista, ei liikaa tuulta ja lämpöä siinä +16-18*C, joten lähes täydellinen keli täällä saarella! Kävimme aamulla kauppareissulla Myllyssä, josta mukaan tarttui lintukirja ja kettupöksyt, fjällrävenin superhousut. Kirjasta olen kovin koittanut selailla lintuja samalla tarkkaillen ympäristöä, mutta toistaiseksi mitään sellaisia uusia lajeja en ole bongannut, joita en ennestään olisi tunnistanut ilman kirjaa. Merilokki ja selkälokki tuntuvat olevan vaikeita erottaa toisistaan, varsinkin kun asiaa alkaa ajattelemaan niin epävarmuus kasvaa ja tunnistaminen ei vain onnistu. Helposti tunnistettavia ovat kuitenkin kalalokki, harmaalokki ja naurulokki, joita kaikkia saaren ympärillä kaartelee välillä tähän pysähdellen. Lisäksi saarella asuu västäräkkipariskunta, kanadanhanhipari, haarapääskyjä ja kivitasku, jolla on varmaankin pesä jossain savupiipun liepeillä. Myös valkoposkihanhet, meriharakat ja tiirat ovat jokapäiväisiä vieraita.

Tänään iltaristeilyllä päätti eräs asiakas pulahtaa uimaan talon takana olevilta kallioilta. Onneksi ei käynyt pahasti. Hän oli horjahtanut kalliolta tehdessään tarpeitaan ja plumpsahtanut läpimäräksi. Kapteeni riensi pelastamaan asiakasta ja hänelle saatiin kuivaa firman vaatetta päälle. Huh huh, ei kannata pienessäsievässä mennä kuseksimaan liukkailta kallioilta.. :) Onni onnettomuudessa ettei mitään vakavaa sattunut!

Huomenna ohjelmassa on taas savustelua, lisäsavuna perussetin ohessa kampelaa! Jospa sitä saisi aloitettua syksyn koulu-urakkaa valokuvaamalla vesikasveja; saaren ympäristöstä löytynee muutamia lajeja kasvioon liitettäväksi. Katsoo nyt paljonko ehtii, sillä myös kukat on hoidettava, laituri pestävä ja jos ehtii niin mattojakin voisi pestä ja kärryihin vaihtaa uudet renkaat vanhojen vääntyneiden tilalle. Ei kannata muuten lastata maitokärryyn paljoa yli sataa kiloa painoa, ne renkaat eivät kestä.

Ai niin, jos jollain on hyvä rumpalivitsi jakaa, niin niitä kaivattaisiin, jotta voisin piikitellä takaisin laivan keikkarumpalille hänen kertomista ainaisista vitseistä, joissa haitari päätyy joka vitsissä merenpohjaan :D


sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Työviikko taasen takana

Tällä viikolla on tullut sitten nähtyä säätä laidasta laitaan Loistokarilla. Torstai illan kuvankaunis ilta-aurinko vaihtui perjantaina vesisateeseen ja lauantaina tuuli niin että isot roskapöntöt vain lentelivät aaltojen pyyhkiessä ison laiturin yli. Komeaksi pääsevät aallot nousemaan vaikka tuulta on alle 15 m/s, kun ne pääsevät kasvamaan koko Airiston selän mitalta. Onneksi venepoiju oli ehditty uudelleenkiinnittää pohjaan jo maanantaina, joten vene oli suht suojassa vaikka keikkuikin kunnolla tuulen riepottaessa.

Pääsimme kokeilemaan uutta savutuotetta; silakkarullia. Yksinkertaisuudessaan ne olivat herkullinen yhdistelmä matjessilliä ja silakkaa. Sillinpala piilotetaan rullatun silakkafileen sisään, huiskitaan päälle suolaa ja tilliä sekä savustetaan samoin kuin savusilakkapihvit. Siis voidellun folion päällä kullanruskeaksi +80*c. Ai että olivat loistavia! Nam!

Huomenna menenkin pitkästä aikaa taas soittokeikalle, joten mielenkiintoinen ilta luvassa. Ensi viikko meneekin sitten taas Loistokarilla, kestiten iltaristeilyvieraita ja yrityksen charteralusten asiakkaita hymyssä suin. Kesä on ainakin tähän asti mennyt kuin siivillä, ja vielä on saarella ihanaa ja luonto jaksaa hämmästyttää joka päivä. Lokki oli meinaan tehnyt pesän halkopinomme päälle, mutta tuskin tekee siihen munia kun tajusi, että saarella on muitakin kuin hän. Ja kanadanhanhien pesintä häiriytyi jonkin pedon hävittäessä pesän. Munat oli syöty! Kuorissa oli sievät reiät, joista sisukset oli poistettu varmaankin parempiin suihin. En tiedä mikä elukka moista tekee, mutta vahva veikkaus on lokki tai jokin pienpeto. Sääli, sillä olisihan se ollut hauska seurata poikasten kasvua vaikka kuinka ulosteet häiritsivät kallioilla.

Loistokarin Ukko ja Akka


Akkuna


Pioni


Oksasilppuri


Aikaista sanoa tuleeko tyrninmarjoja tänävuonna

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Valkoposkihanhien vastainen liikerintama

Nopeasti on tämäkin päivä mennyt tehdessä töitä! Aamupäivällä lähdimme käymään kauppareissulla (kaupassa käynti kuitenkin unohtui) kaupungissa ja tankkaamassa veneen Hirvensalon kupeessa. Matkalla teimme päivän hyvän työn ja hinasimme uppotukin keskeltä väylää pois. Kävimme myös Blancossa lounaalla ja nauttimassa jätskit jokirannan kojusta. Iltapäivä menikin savustellessa kalaa, laittaessa saarta kuntoon iltaa varten ja pieniä huoltotöitä tehdessä.
Olin kovin vahva ja sain revittyä venepoijun irti ihan omilla voimillani! Ei kai, se oli ruostunut kettingistään puhki ja nyt aiheuttaa meille päänvaivaa kun ei venettä saa oikein fiksusti tuulelta suojaan näin pienellä pyöreällä kalliosaarella. Lisäksi olemme taistelleet valkoposkihanhien saarenvalloitusta vastaan; ne röyhkeästi tunkevat rurmikollemme ulostamaan ja syömään vähäiset ruohomme vaikka naapurisaarissa riittäisi lääniä ja rehuja! Hyviä (ja tietysti lainmukaisia) vinkkejä otetaan vastaan tämän rauhoitetun linnun hätistelemiseksi pois portailta. :)

Silakkarysä Viittakarin kainalossa


Vene poijussa, kun poiju vielä oli kiinni pohjassa.


Asuntoveneet Aurajoessa


Röyhkeät valkoposkihanhet


Kanadanhanhi


perjantai 28. toukokuuta 2010

Auringonlaskussa Airistolla

Sadepäivä saaristossa saikin mukavan käänteen, kun juuri ennen risteilyvieraiden saapumista taivas selkiytyi ja ilta-auringonsäteet pääsivät paistamaan Loistokarille täydeltä terältä. Tänään on taas savustettu kalaa monessa eri muodossa niin lohta, siikaa, silakkaa kuin ahventakin. Lisäksi Loistokarin pöydät notkuivat erinäisistä Vaakahuoneen ahkerien kokkien tekemistä salaateista ja grilli sauhusi kunnolla.
Päivällä kävimme hakemassa kaupungista tuoreet silakat ja tankkaamassa veneen Aurajokisuulla 24h automaatissa. Ihmeellinen kaivuri myös seilasi siinä sataman vesillä: se MELOI kauhallaan itseään pienen lautan päällä kohti ruopattavaa kohtaa. Kummallista ja varsin hassu näky.
Taistelin rikkinäisten myrskylyhtyjen kanssa kuvitellen todella saaneeni edes yhden toimintakuntoon, mutta ilmeisesti sekin oli jouduttu sammuttamaan kun alkoi palaa ja sauhuttaa öljytankistaan. Huomenna taistelu jatkuu noitten ruostuneitten kapineitten kanssa! Kokeilin myös museotuvan takkaa ja hurraa, se toimi jahka tajusin avata pellit ylhäältä ensin. Saimme myös aggregaattimme takaisin, tosin se sammahtelee 5min välein, joten huomenna saunavesien käsinkanto jatkuu.
Tänään tehtiin myös taas takkapuita lisää moottorisahaa käytellen. Yksi ilta olin pimeässä niin kovin kätevä käsistäni, että tein hienon pukin sahaamista varten. Siihen ei tarvittu kuin kasa lautaa ja nauloja. Tuli todella hieno vaikka itse sanonkin.

Ajattelin vielä jakaa mainioitten savusilakkapihvien ohjeen:

Savustetut silakkapihvit (juustoiset)

Silakka fileitä
Hienoa merisuolaa
Kuivattua tilliä (tai tuoretta)
Mozzarellajuustoraastetta

Foliota
Savustusuuni ja siihen ritilätaso
Vuokaspraytä, öljyä tms...

*Vuoraa ritilä foliolla ja rasvaa folio kiinnitarttumisen estämiseksi vuokaprayllä tai sudi öljyllä. Lado fileet samansuuntaisesti nahka alaspäin vuoratulle ritilälle. Ripottele väliin suolaa, tilliä ja mozzarellaraastetta. Päälle toinen file samansuuntaisesti nahkapuoli ylöspäin ja siihenkin hiukan suolaa ja tilliä. Pellille voi laittaa muutaman sokeripalan väriä antamaan mikäli on taikauskoinen. Savustetaan savustusuunissa +80*C niin kauan, että kauniin kullankeltaista väriä on saatu pintaan.* Nam nam!

Silakkapihvien valmistusta



Vanha laiturin kehikko


Ahomansikka kukkii jo Pakinaisissa


Ruohosipulia saari täynnä


Kukka


Haahka pesii Loistokarin talon nurkalla tuolin alla.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Kansainvälistä tunnelmaa kuhiseva kallio

Olipa hauska, vaikkakin rankka viikko. Eilen illalla lähdimme vielä melkein pimeässä saarelta kohti kaupunkia, matkaa ei Loistokarilta ole Ruissalon kärkeen onneksi kuin 10 min, jonne jätimme paattimme pursiseuran holhottuun rantaan turvallisesti yöpymään. Lauantain vieraat saarella olivat kuka mistäkin päin maailmaa: sai puhua englantia ja sönkätä ruotsia, koitin portugalilaiselle puhua myös englantia, mutta en osannut espanjaa, jota hän lopulta olisi postugalin ohella ymmärtänyt. Lisäksi oli tanskalaisia, norjalaisia, vietnamilaisia, ja japanilaisia vieraita, jotka kaikki innoissaan tutustuivat perinteiseen suomalaiseen saaristolaiskulttuuriin laituritanssien ja tietysti loistavan omavalmistamamme savukalan merkeissä. Ilta meny hyvin, ehdimme jopa ruhtinaallisen ruokatauon pitää ja tanssahdella muutamat valssit laiturilla illan hämärtyessä. Haitari soi ja ihmisillä oli hauskaa; parasta antia työssäni loistavan ruoan lisäksi!
Lauantaina kaikki onneksi meni muutamaa pientä sähläystä vajaa putkeen, mutta perjantai.... Perjantaina ei mikään onnistunut: Aamun kauppareissulle lähtö viivästyi, ei saatu tukusta kumihanskoja, agregaatti sai oikosulun (tankkasimme dieselin sijaan bensaa, iso hups ja hittolainen), laiva unohti tuoda ahvenet, sinihomejuuston ja mozzarellan ja illan päätteeksi vielä heitimme vahingossa muutamat ruokailuvälineet laiturilta mereen; pitihän Henrin ne uida sitten sieltä poiskin kun kauniisti kiiltelivät pohjalla. Että näin. Se agregaatti nyt varmasti oli suurin oivoi, kun se hypähteli ilmaan savuttaen ja poksuen pelottavasti. Onneksi oli varoiksi sammutin lähellä ja juuri tullut tarkastuksesta eikä sitä tarvittu. Mutta ei onneksi kahta päivää epäonnea putkeen :)

Tänään päivä menikin kavereita tavatessa ja ajatusten nollautuessa työstä. Huomenna edessä siintää kauppareissu ennenkuin lakkoilut taas iskevät ja tiistaina takaisin työn pariin.
Muuten jännä juttu; saarella pesivät linnut eivät ole moksiskaan vaikka sinne pyrähtää 150 risteilyvierasta!!! Jatkavat hautomistaan muina miehinä ja ottavat kummallisen lunkisti. Muutenkin kaikki eläimet Loistolla tuntuvat olevan jotenkin epäilyttävän sosiaalisia: pääskyset, peltomyyrät ja västäräkit tunkevat metrin päähän lähietäisyydelle, vaikka tasantarkkaan huomaavat meidät . Ihme vipeltäjiä! Varsinkin yksi peltomyyrä, joka varmaan kymmenen minuuttia pyöri kirjaimellisesti jaloissa etsien kuumeisesti jotain mussutettavaa. Maistoi meidän tarjoamaa juustoraastetta, mutta voikukanlehti kelpasi paremmin. Söpö otus kun saa ihan läheltä katsella. Onneksi majailevat rannassa puukasan alla eikä talossa, siihen se söpöys taitaisi karista.
Ohessa vielä muutama äitini ottama kuva, jotka hän ystävällisesti lähetti sähköpostitse.
Firman veneellä Pakinaisten rannassa.


Vanhempieni verkosta saama villasaksirapu, kilven leveys 7,9cm

lauantai 22. toukokuuta 2010

Kauniita kelejä

Ei olisi voinut parempi viikko osua tähän toukokuun puoleenväliin! Joka päivä on ollut hellettä, aurinkoa ja sopivasti tuulta. Tänään taitaa olla viikon ainut puolipilvinen päivä, mutta silti se aurinko jaksaa lämmittää pilven takaa.

Tällä viikolla olemme laajentaneet osaamistamme loimulohen tekoon:

Loimulohi

Lohifile
Loimulauta (tasainen, leveä puulankku)
3 puunaulaa
Merisuolaa (noin 2 dl)


Valeluöljy:
1 dl rypsiöljyä
2 rkl Valkosipulirouhetta
1 reilu tl kuivattua tai tuoretta tillisilppua
*Sekoita öljyyn vsrouhe ja tilli.*

*Suolaa lohifilettä runsaassa merisuolassa noin 1,5-2 h, jonka jälkeen huuhtele file liiasta suolasta. Laita file loimulaudalle ja naulaa se siihen kiinni puunauloilla. Ensin kannattaa tehdä reiänpaikat valmiiksi rautanaulalla (lohesta läpi ja puuhun), jonka jälkeen vasta naulata puunaulat kiinni niin, että lohi pysyy hyvin laudassa eikä tipu pois pystyasennossa. Valele ja hiero file öljyseoksella, se takaa kauniin rusketuksen.
Tue lauta nuotion reunaan kalan pääpuoli fileestä ensin alas (paksumpi puoli) ja anna kypsyä kunnes liha on kypsynyt noin puoleenväliin filettä. Kypsyminen näkyy lihan vaalenemisena ja lopulta file saa kauniin hiiltyneen mustan osan päähänsä, jolloin se käännetään häntä alaspäin. Sopiva tuli ja etäisyys nuotiosta on kädellä mitattavissa: Kättä pitäisi pystyä pitämään fileen päällä noin 10 sekuntia, ei kauempaa, ei vähempää.
Kypsyminen vie noin 2-3 tuntia, kokonaisaika valmistukselle suolauksen kera on noin 5 tuntia.

Kaikki vaan kokeilemaan, ei ole niin kauhean vaikeaa! :)

Kauppareissulle ajelemassa.
Takana Rautakari, jonka ristitsin "Vessakariksi" pienen punaisen vessaa muistuttavan tönön takia.
Ei saarella sitten muuta olekaan kuin tuo "vessa". Ja aallonmuodostuskieltokyltti.


Raakaa lohta menossa loimutukseen. Naulat puuttuvat.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Työsarkaa kerrakseen

Onpa ollut taas rankka viikko! Työtunteja kertynyt paljon, asiakkaita päästy näkemään ja ensimmäiset savustukset takana. Savutuotteita olemme päässeet tekemään tavallista savulohta tuplafileenä sekä aurajuusto- ja pippuriversioina, savusiikaa, savuahventa ja savustettuja silakkapihvejä. Yhteensä siis reilut sata kiloa kalaa savuksi kahden päivän aikana. Voi sanoa, että nyt ei maistu savukala hetkeen. Ehkä taas keskiviikkona kun pääsee uudelleen sorvin ääreen.

Naapureihimme on liittynyt nyt perhe Hanhipaistien lisäksi myös perhe Haahkapaistit sekä perhe Sorsapaistit. Melkein haravoin Rouva Sorsan pesää, kun linnulta petti hermo ja vasta sen lennähtäessä pois huomasin, että olin puolen metrin päässä hänen pesästään. Siellä pilkotti 7 munaa, ja sorsa palasi hautomaan takaisin, kun menin vähän kauemmaksi. Pesä on aika huomaamaton, ruusuherukkapensaan takana kallionkolossa. Saa nähdä koska poikaset kuoriutuvat, ensimmäiset sorsanpojat bongasimme jo Aurajoesta varusteidenhakureissulla.

Saari on kyllä aika upea paikka oli sää sitten vesisadetta vaakatasossa, salamointia myrskyssä tai kaunis auringon lasku Ruissalon taakse Airiston välkehtiessä. Siellä ei taida keskinkertaista säätä olla ollenkaan, aina tuntuu että luonto antaa kaikkensa, oli kyse sitten tuulesta, sateesta tai auringonpaisteesta. Tänäänkin ajellessamme Turusta Rymättylään oli mennessä tyyntä myrskyn edellä; mitä mahtavin tyyni aurinkokeli helteen kera ja takaisin tullessa totaalinen rankkasade samassa kohdassa missä muutama tunti aikaisemmin täysin päinvastainen keli. MAHTAVAA!!!

Vanhemmat olivat saaneet verkoista villasaksiravun, joka päätyi jatkotutkimuksia varten pakkaseen; siitä meni myös ilmoitus/sähköposti itämeriportaalin kautta lajista tietoa kyselevälle tutkijalle. Oli kivan kokoinen rapu!

Huomenna takaisin Loistokarille emännöimään! Tsau!


S/s Ukkopekka vuoden toisella Loistokarin risteilyllään


Rouva Sorsa Paisti ja hänen 7 omelettiaan


M/s Airisto lähdössä Loistokarilta. Laivan mukana saatiin halkoja ja agregaatti.


Työhön kuuluu kukkien istuttamista; tämä marketta sai kodin ämpäristä.


Iltaristeilyn vieraita lähdössä kohti kotia.


Takana oikealla Viittakari ja sen takana Ruissalo.