Talvinuotta -katoavaa kansanperinnettä

Hyvää kevättalvea kaikille! Tein eilen saaristoretken tavoitteena pilkkireissu Pakinaisiin ja matkalla osuimme nuotanvetoapajille, jossa oli nuotanlasku käynnissä. Pysähdyimme hetkeksi pällistelemään touhua ennenkuin jatkoimme matkaamme. Nuottaa oltiin siis tuolloin juuri laskemassa. Reilun tunnin päästä kaffeteltuamme päätimme mennä takaisin katsomaan, saavatko nuottamiehet (ja urheat naiset) kalaa, äitini nääs pelkäsi että olisi vienyt heidän kalaonnen ajamalla autolla jäätietä pitkin nuottaluoman yli. Tämä ilmeisesti oli pahajuttu noin taikauskon kannalta, mutta paikalle päästyämme totesimme, ettei onni ollut mennyt.
Mukana ei toki ole pelkkää tuuria, sillä kokeneet nuotanvetäjät olivat kokemuksesta valinneet jo vuosikymmeniä käytössä olleen, tutuksi ja turvalliseksi todetun nuottaluoman, jonka mahdolliset ahdinantimet aamulla kaiutettiin ennen vetopäätöstä. Edellisellä päivällä luomasta oli saatu vain muutamia satoja kiloja silakkaa, mutta onneksi sunnuntaina oli parempi onni, ja kalat pysyivät hyvin hitaasti vedetyssä nuotassa kyydissä.
Mukava oli tätä perinteistä elinkeinotoimintaa seurata, tätä ei enää usein täälläpäin näe. :) Ohessa kuvia nuotan nostosta:

Nuottaa nostetaan joukolla

Avannossa ei näy vielä mitään

Silakoita alkaa jo silminnähden nousta pintaan mitä enemmän nuottaa saadaan ylös.

Vielä ennen saaliin nostoa (video) nuottaporukka ottaa reunoista kiinni ja heiluttelee ylösnousseet kalat takaisin avantoon, josta silakat on helppo haavia talteen. Tällä vedolla luomasta nousi kaloja ainakin pari tonnia.