Kansainvälistä tunnelmaa kuhiseva kallio

Olipa hauska, vaikkakin rankka viikko. Eilen illalla lähdimme vielä melkein pimeässä saarelta kohti kaupunkia, matkaa ei Loistokarilta ole Ruissalon kärkeen onneksi kuin 10 min, jonne jätimme paattimme pursiseuran holhottuun rantaan turvallisesti yöpymään. Lauantain vieraat saarella olivat kuka mistäkin päin maailmaa: sai puhua englantia ja sönkätä ruotsia, koitin portugalilaiselle puhua myös englantia, mutta en osannut espanjaa, jota hän lopulta olisi postugalin ohella ymmärtänyt. Lisäksi oli tanskalaisia, norjalaisia, vietnamilaisia, ja japanilaisia vieraita, jotka kaikki innoissaan tutustuivat perinteiseen suomalaiseen saaristolaiskulttuuriin laituritanssien ja tietysti loistavan omavalmistamamme savukalan merkeissä. Ilta meny hyvin, ehdimme jopa ruhtinaallisen ruokatauon pitää ja tanssahdella muutamat valssit laiturilla illan hämärtyessä. Haitari soi ja ihmisillä oli hauskaa; parasta antia työssäni loistavan ruoan lisäksi!

Lauantaina kaikki onneksi meni muutamaa pientä sähläystä vajaa putkeen, mutta perjantai.... Perjantaina ei mikään onnistunut: Aamun kauppareissulle lähtö viivästyi, ei saatu tukusta kumihanskoja, agregaatti sai oikosulun (tankkasimme dieselin sijaan bensaa, iso hups ja hittolainen), laiva unohti tuoda ahvenet, sinihomejuuston ja mozzarellan ja illan päätteeksi vielä heitimme vahingossa muutamat ruokailuvälineet laiturilta mereen; pitihän Henrin ne uida sitten sieltä poiskin kun kauniisti kiiltelivät pohjalla. Että näin. Se agregaatti nyt varmasti oli suurin oivoi, kun se hypähteli ilmaan savuttaen ja poksuen pelottavasti. Onneksi oli varoiksi sammutin lähellä ja juuri tullut tarkastuksesta eikä sitä tarvittu. Mutta ei onneksi kahta päivää epäonnea putkeen :)

Tänään päivä menikin kavereita tavatessa ja ajatusten nollautuessa työstä. Huomenna edessä siintää kauppareissu ennenkuin lakkoilut taas iskevät ja tiistaina takaisin työn pariin.

Muuten jännä juttu; saarella pesivät linnut eivät ole moksiskaan vaikka sinne pyrähtää 150 risteilyvierasta!!! Jatkavat hautomistaan muina miehinä ja ottavat kummallisen lunkisti. Muutenkin kaikki eläimet Loistolla tuntuvat olevan jotenkin epäilyttävän sosiaalisia: pääskyset, peltomyyrät ja västäräkit tunkevat metrin päähän lähietäisyydelle, vaikka tasantarkkaan huomaavat meidät . Ihme vipeltäjiä! Varsinkin yksi peltomyyrä, joka varmaan kymmenen minuuttia pyöri kirjaimellisesti jaloissa etsien kuumeisesti jotain mussutettavaa. Maistoi meidän tarjoamaa juustoraastetta, mutta voikukanlehti kelpasi paremmin. Söpö otus kun saa ihan läheltä katsella. Onneksi majailevat rannassa puukasan alla eikä talossa, siihen se söpöys taitaisi karista.

Ohessa vielä muutama äitini ottama kuva, jotka hän ystävällisesti lähetti sähköpostitse.

Firman veneellä Pakinaisten rannassa.

Vanhempieni verkosta saama villasaksirapu, kilven leveys 7,9cm