torstai 16. maaliskuuta 2017

Ruisleipä juureen

Kaikenlaista puuhaa ollut viimevuosina, enemmän ja vähemmän talon parissa. Olemme siirtämässä perhettä tästä saariston kupeesta enemmän saariston sisälle lähitulevaisuudessa, mutta siitä varmasti enemmän jatkossa.



Innostuin ennen joulua tekemään ruisleipää juuren avulla ja silloin sainkin onnistumaan ahkeralla leipomisella kuukaudessa käyttökelpoisen juuren. Jonka tapoin seuraavalla kuulla kun en jaksanut enää jokapäivä mussuttaa leipää. Se unohtui jääkaappiin pariksi viikoksi kun laiskotti. Etikaksihan se muuttui suvereenisti ja haisi jäätävälle. Homepilkkujen ilmestyttyä en sitten enää edes harkinnut moisen pelastamista vaikka etikkavaiheessa olisi jauhoruokinnalla kenties ollut jotakin vielä tehtävissä. 

Nyt otin muutamia viikkoja sitten asian uudelleen elvytettäväksi ja laitoin kulhoon vettä ja luomuruisjauhoja ja aloin hämmentelemään päivittäin. Ekan viikon jälkeen leivoin ja viime viikolla uudelleen. Tänään on jo kolmas viikko ja nyt uunissa paistuu komeasti ilman hiivaa noussut hapanleipä. Ei se mitään taikaa tai taidetta ole, vaan ihan yksinkertainen juttu:

Ensin tarvitaan kädenlämpöistä vettä ja luomuruisjauhoja. Niistä sekoitellaan jogourtinpaksuinen litku, johon pinnalle ripotellaan vähän jauhoja. Sitten se jätetään yöksi harson alle muhimaan. 

Seuraavana päivänä taas lisätään vähän vettä ja jauhoja ja jätetään muhimaan. Näin jatketaan muutamia päiviä kunnes taikina alkaa haista happamalta. 

Sitten voidaan alkaa leipoa. Lisätään kunnolla vettä ja ruisjauhoja että saadaan haluttu määrä taikinaa. Itse lisään 2dl vettä per reikäleipä jonka haluan leipoa. Jauhoja niin paljon että tulee vellimäinen taikina, aika löysä. Sekoitetaan ja jätetään lämpimään huoneilmaan vaikka tiskikoneen päälle harson alle odottamaan seuraavaan päivään. Aamulla otetaan pari desiä taikinaa uutta juurta varten taikinaa talteen. Sitten lisätään ensin suolaa ja sekoitetaan. Noin 1 tl/ reikäleipä. Lisätään vähän jauhoja tarpeenmukaan jotta saadaan hieman kiinteämpi mutta sormiintarttuvan tahmainen taikina. Jauhoja vähän pinnalle jotta voidaan muotoilla jauhotetuille pelleille ruisleivän muotoon. Käytän pientä juomalasia kiertämällä keskiosan irroittamiseen. Jätän harson alle kohoamaan puoleksi päiväksi. 



Iltapäivällä tai illalla paistan +250*C noin 30 min. Uunin pohjalle laitan jo lämmitysvaiheessa vesikipon jotta ilma uunissa höyryyntyy ja leivästä tulee rapsakkaa. Paiston jälkeen käärin leivät liinaan jäähtymään. 

Entä sitten se juuri? No sen kun on ottanut erilleen ennen suolan lisäämistä omaan keppoonsa niin sitten lisään siihen tilkan vettä, jotain desin siis. Ja jauhoja jotta juurella on "ruokaa" taas viikoksi. Ripottelen pinnalle jauhoja ja laitan kannen epäilmatiiviisti eli raolleen päälle ja jääkaappiin ylähyllylle viikoksi. En jaksa ruokkia päivittäin sillä viikon se pysyy hengissä ihan muutenkin. Ensi viikolla taas otan sen purkista ja laitan kulhoon, lisään kädenlämpöistä vettä ja jauhoja. Annan olla yön yli, otan uuden juuren pois ja lisään suolat, jauhot ja taputtelen pellille päiväksi nousemaan paistaen illalla. Mitä vanhempi juuri on, sen paremmin se toimii kuulemma. Pilaantuneen juuren tunnistaa etikanhajusta ja siitä, että sen pinnalle nousee nestettä. Tällöin juurella ei ole tarpeeksi ruokaa ja sen voi yrittää pelastaa lisäämällä jauhoja. Jo tokalla leipomiskerralla leipä on törkeän hyvää!!!!

Lähikaupassa tuo kilon luomuruisjauhopussukka maksaa 1,35€ ja siitä leipoo noin 4-6 ruisleipää.





tiistai 22. huhtikuuta 2014

Kevät projektina... uusi KATTO!

Vanha, 50-luvun tiilikatto pitäisi uusia. Tiilen alla on huopa, huovan alla mahdollisia yllätyksiä. Hinta arviot työstä vaihtelevat 18.000-25.000€ välillä. Mitä päätämme tehdä? Katto pitäisi uusia joka tapauksessa. Punnitsemme kaikki vaihtoehdot ja päädymme uusimaan katon itse. Kattofirman ilmaisessa arvioinnissa meille näytetään pelottavia kuvia vesivaurioiden mahdollisista riskeistä joten jotain pitää tehdä ennenkuin menee vesi läpi. Osa tiilten alla olevista puurimoista on jo lahonnut ja mahdollisia vaurioita voi olla rakenteissa asti... huu... mitä silti päätämme tehdä? Uusia katon itse hartiapankilla :) Materiaalikustannukset ovat noin 4500€ kaikkinensa, joten jos ylläreitä ei tule niin säästämme kattofirman antamaan hintaan nähden 14.000-20.500€ eikä lainaa tarvitse ottaa. Vapaa-aikaa vaan ei katolta jää, joten siihen pitää illat ja viikonloput vain uhrata.

Projekti lähti käyntiin pitkäperjantaina 18.4. ja rakensimme pukit ja liuskan työn helpottamista varten. Lauantaina otimme tiilet alas toiselta puolelta, sunnuntaina rimat ja pääsiäismaanantaina vanhat huovat. Eli puolikkaan katon purkamiseen [120neliötä] aikaa kului kolme päivää. Alla olevat rakenteet saadaan säilytettyä, vain muutama lauta ja räystäspaneeli pitää uusia, niistä ei huomattavia lisäkustannuksia tule.
Projekti jatkuu tänään otsalautojen maalaamisella ja vanhojen lautojen poistamisella. Hyvin lähti käyntiin! Uusi rakenne myötäilee vanhaa, laitetaan vain tuulensuojalevyt ja nykyaikainen aluskatemateriaali korvaamaan huopa. Uudet tiilet tulevat sitten nostettuna kun on sen aika.
Pukit ja liukumäki tiilille

Tiilet pois, alta paljastuu rimat ja vanha huopa

Puhdas katto, jonka päälle voi rakentaa taas uutta

Vanhat huovat, muutama lauta vaihtoon

Tiilet siististi pinoon

Hartiat kipeinä parin päivän työstä. Toisella harjaa puolella on vielä sama duuni edessä. 

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Illalliset nyyttärihenkeen

Onnea on olla hyviä ystäviä, joiden kanssa voi silloin tällöin viettää iltaa ja syödä hyvää ruokaa. Eilen meinasi napa ratketa kaikesta herkusta, oli jopa tuskallista käydä nukkumaan illalla kun massu pullotti tyytyväisyyttään. Lainatakseni yhden merikapteenikaverini sanoja, aina ei nälkäisenä muista kuinka kamalaa kylläisenä on. Kaikki mahtavat kamulit olivat tehneet ruokaa, ja minä Henkan kanssa pääruokaa kun meillä illastettiin. Saunan kautta pöytään, hirveän nälän siivittämänä ja illan onnistuminen oli taattu. Illan menuna toimi yllätyksellinen cross-kitchen:
***
Jättikatkaravun pyrstöjä lempeän tulisesti
Paahtoleipää
Etanoita valkosipulivoissa
Valkohäntäkauriin paahtopaistia
***
Valkohäntäkauriin  kermaista pataa, sieniä
Valkohäntäkauriin pippuripihvejä ulko- ja sisäfileestä
Bataatti-perunamuussia
Höyrytettyjä kasviksia
***
Omenarahkapiirakkaa
Tiramisua
Kahvia

*** 
Mielenkiintoinen menu, jossa nyyttäriperiaatteen mukaisesti jokainen teki jotain ja lopputulos oli loistava! Sääli etten ottanut kuvia, ja kaikki tuli tuhottua joten enää ei voi mitään. Valmistin riistaa kolmella tavalla: paahtopaistina, pippuripihveinä ja patana, kukin lihapala sille sopivalla tavalla kypsennettynä, nam.
Padasta tuli erityisen onnistunut: suolasin ja pippuroin paloja yön yli, käristin pinnat kiinni kuumassa ja laitoin sipulin ja sienten kanssa liemeen muhimaan n. +90*C päiväksi. Suurustin ja heitin kuohukermat joukkoon, jonka jälkeen sai vielä vetäytyä reilun tunnin uunissa. Tuli nannaa.

Tänään ohjelmassa on Raision Harmonikkakerhon tangokonsertti Martinsalissa, pitää mennä laittautumaan :) Tsau! 

tiistai 10. syyskuuta 2013

Syyshommia

Kesän mentyä on taas näköjään aika alkaa tekemään syysjutskuja. Omakotitalossa alkaa tulla paniikki muutaman puuttuvan ikkunan kanssa, mutta kuin taikavoiman ansiosta, en ole laittanut tikkua ristiin vaikka tiedän että olisi ne puuttuvat pokat saatava maalattua ennen syyssateita. Ja piha pitää pistää nukkumaan kun lehdet tippuu. Tomaatit tosin ei ole osoittaneet vielä liiemmin kypsymisen merkkejä, joten ei kai sillä kiire ole.
Viime viikonloppuna me käytiin Lahdessa kaverin mökillä rapuloimassa. Ihania kotimaisia täpliksiä ja sopivasti viiniä, kiva ilta oli. Seuraavana päivänä kävin siellä sienessä mökin vieressä ja löysimmekin ämpärin täyteen herkkuja: lampaankääpää, karvalaukkuja, limanuljaskoita, kantarelleja ja kangasrouskuja. Unohdin ne sinne kun lähdimme. Matkalla takas kävimme Kärkkäisillä, josta matkaan jäi pojalle syystossut, kivat karvavuorelliset. Kärkkäisen Scanburger oli niiiin iso pettymys! Ranskalaiset oli ok, jopa ihan maukkaita, mutta burgeri, no, se oli mauton. Ja Henkankin isompi burgeri oli ihan yhtä mauton. :( Ei ollut kiva.
Työviikko lähti vauhdikkaasti käyntiin, sain eilen tietää että lauantaina meille tulee yritysvieraita Venäjältä, ja nyt olenkin suunnitellut ja varannut bisneslounasta ihanaan Pinellaan, joka on ehdottomasti yksi suosikkiraflojani Turussa. Jokiranta ja tuomiokirkko vieressä, kelpaa näyttää vieraille sitä miljöötä! Sieltä meinaan tulee tosi arvovaltainen delegaatio, ei taida riittää jos sanon että ovat ihan henkilöinäkin miljonäärejä saatika heidän omistamansa satojen miljardien  yritykset :) Mitäköhän pistäisi päälle? Varmaan jotain asiallista mutta mulla ei oo mitään blingblingmerkkivaatteita! Kelpaakohan niille jos pistän jonku kirpparilta löytämäni kotelokaavun? apuva...
Tänään ajattelin mennä sienestämään jonnekin Turun lähistölle. En oikein tiedä hyviä paikkoja, ja kaikki missä olen ennen käynyt on aika kaukana ja niihin pitäisi autolla ajaa ainakin puolituntia. Katsotaan mitä keksin! :)
Dorkin uusi kaveri, Hertta

Doris ja Tasu

Peuran sisäfilettä tarjoiltuna Vaakahuoneella

Huskon messutiski Turun messuilta

Sonjan tekemä herkkukakku. Valkosuklaa-vadelma.

perjantai 23. elokuuta 2013

Kuulumisia ja hiustenleikkuukokeilu youtuben tyyliin

Kesä ja kärpäset meni äkkiä taas. Ehdin viettää lomaa huikeat 4 viikkoa, viides jäi varastoon vielä odottamaan talvea vaikka sekin piti jo nyt kuluttaa. Kävimme purjehtimassa saaristossa miehen isän purkkarilla, reittinä Parainen-Seili-Pakinainen-Keistiö-Lappo-Jungfruskär-Korppoo-Pakinainen-Nauvo-Utholma-Aspö-Björkö-Jurmo-Gullgrona-Parainen(Lemlahti). Viikon saimme aikaa kulumaan reitillä halki saariston. Ihmeellistä vauhdin hurmaa vaikka solmuja oli parhaimmillaan vain kuuden pintaan. Emppukin viihtyi veneessä hyvin, koira tosin jäi välillä Pakinaisiin mökille hoivaan kun tassut ei pitäneet kannella ja siitä tuli sellaista jännittämistä ettei kenelläkään ollut kivaa. Moottoriveneessä Dorkkis tulee paljon paremmin toimeen.
Emil aloitti koulun nyt ykkösellä ja harjoittelemme parhaillaan bussillakulkemistä ysin aamuihin kun äiti ei pääse heittämään kouluun. Onneksi koulubussit kulkee suoraan ikkunan alta koululle. Eka viikko meni hyvin ja tokalla viikolla sitten se odotettu konfliktipuhelu opelta tuli. Ope kysyi onko pojalla "jotain diagnoosia psykologilta"... LoL. Sanoin että tarvitsee vain kuria ja rajoja tarvittaessa tehostetusti kun on niin vilkas. Ope oli käskenyt pistää kamat kassiin ja sälli ei ollut suostunut, joten pikkumies veti pultit tästä. Ope oli alkanut riuhtomaan kädestä rauhoittumaan sivuun ja siitä vasta riemu oli revennyt :S oi voi.... Sitten käytiin kotona keskustelua että vaikka kuinka ketuttaisi ja tuntuisi epäreilulta, pitää opettajaa totella ehdottomasti ja kyseenalaistamatta. On se hankalaa. Koulua takana siis jo yhteensä 8 päivää. Odotan innolla seuraavaa yhdeksää vuotta! :P

Eilen kokeilin leikata hiuksia itse ns. ponnaritekniikalla. Tuli ihan kivat! Siinä kammataan kaikki hiukset ponnarille eteen ohimolle ja sitten vain NAKS! Youtubesta löytyy useita videoita toimenpiteestä jos etsii mm. easy hair cut ponytail tai jotain sinnepäin. Aikaa meni operaatioon alle 5 min ja töissä kaikki kehui kuinka kiva uus tukka :) Heee... kolmenkympin säästö ja ihan normi harakanpesä :) Mutta mutta.... värjäystä ei mun pää enää kestä. Olin jo lähes unohtanut kauhukokemukset pari vuotta sitten kampaajalla käydessä kun pää oli täynnä vesikelloja ja hengitys salpaantui, mutta nyt ne tuli uudestaan virkeään muistiin kun koitin kotona laittaa raitoja kaupan väripakkauksella. Varovasti yritin laittaa ainetta niin ettei se koskisi päänahkaan, mutta ei mennyt montaa minuuttia kun kirveli silti ja piti pestä pois koko shaiba. Muoh, nyt taidan olla velvoitettu kärsimään koko ikäni luonnollisista hiuksista, joita ennen ei tarvinnut nähdä kun pää loisti mitä milloin ihmeellisimmissä sateenkaarenväreissä.

Tänä kesänä piti ehtiä tehdä talolle vaikka mitä! No se jäi. Ollaan saatu vain yläkerran ikkunoista puolet maalattua ja toinen puoli odottaa vielä. Sekään ei ole vielä valmis. :) Masentavaa mut ei auta. Ei ole niin helppoa tuo remppaamisen motivaation haku. Ensi kesäksi siis siirtyy katto, loput ikkunat, julkisivumaalaus, muutamien lautojen vaihto, pihan teko... jne... Tosi hidasta ja nyt on ihan voimat kadoksissa kun päivät tekee duunia. Mutta työ on kivaa! Mulla on edistynyt työprojektit kivasti loman jälkeen perustyön lisäksi ja voin sanoa että ensi keväänä paikka ruorastaan räjähtää jos saadaan suunnittelemani vientikuviot läpi! :D Oujea! On niin kivaa olla työllistynyt iktyonomi, joka saa vielä tehdä unelmaduuniaan! Päivät rullaa kivasti ja vielä kun saisi tuon avosiipan opiskelut pakettiin niin sitten oisi tosi jees myös rahatilannekin! Nyt pitää tyytyä porskuttamaan peruspalkalla, josta ei tahdo luksuksiin riittää mitään, mutta sitten voisi harkita talonrakentamista ja vaikka uudempaa autoa. Noin kolme vuotta vielä... mutta senhän kestää vaikka päällään seisten varsinkin kun vertaa viimeisiin ... ööö.... kaikkiin vuosiin jotka on kituutettu opiskelijabudjetilla ja painettu duunia niskalimassa. Nyt saa luvan hellittää! :) Oujea!

Hei kävin mä myös Pietarissa kesällä! Työmatka tosin, mutta keskellä lomaa. Pietari on niiiin kaunis kesällä, suosittelen vahvasti menoa ja nauttimaan yö-elämästä! Se kaupunki ei nuku koskaan.

Pietarissa normi naisten vessa. 
Tämä siis komeassa palatsissa, jossa pidettiin Venäjän eläinlääkintöviranomaisten ja Suomen Eviran arvovaltainen seminaari. 
Ei paperia. 

Tukkakokeilun tulos

Dorkin kesä

Rantis

Kyllä, ratsastin yöllä keskellä Pietaria Nevskiprospektilla pienessä sievässä. 


torstai 2. toukokuuta 2013

Iloinen Vaappeni

Ihana ilmainen Vappu meni loistavasti vaikka tiistaina näytti hieman synkeältä aamulla. Illalla kuitenkin koleasta säästä huolimatta aurinko pilkahti ja suuntasimme keskustaan lakitukseen. Sitä ennen nautimme muutaman ystävän seurassa lohikeitot itsetehdyn saaristolaisleivän kera. Ja simat + munkit tietysti! Ilta jatkui torilta baarin kautta pizzalle ja kotiin jo hyvissä ajoin. Vapun päivänä oli pienoinen kankutus, josta selvisi hyvin ibusalin ja raittiin ulkoilman avulla. Pakersimme pihan parissa ja kävimme mökiltä Paraisilta hakemassa halkoja kuorman. Henkka kaivoi hienon kuopan portaiden viereen ja minä yritin parhaani mukaan siirtoistuttaa kärsineitä ja tallottuja sipulikasveja syrjemmälle, jotta edes jotain säilyisi kukkimaan ensi kevääksi vaikka nyt varret katkoontuivatkin. Koulin kasvattamani amppelimansikan taimet ja niitä tulikin noin kymmenkertaisesti siihen nähden mitä halusin :)
Paljon on vielä tekemättä!
Viimevuotiset mansikantaimet nostin ylös hakkeen alta. 


Kaljulta näyttää vielä. 


Pelakuun "ruukku" pelastui muutamia vuosia sitten palaneesta saunasta. Pöllin sen äitiltä :D


Vielä on puolet kuopasta kaivamatta. 


Epätoivoista siirtoistutusta. Varmaan kuolevat tuohon.


Orvokit kukkii ja hiano polyuretaani kurkkii vanhasta postiluukusta. Ikkunat pitäisi kunnostaa tänä kesänä.


Raparperi kurkkii maasta. 




Kuopan on tarkoitus laajentua ja edelleen taas täyttyä hiekalla + kierrätetyillä liuskekivillä upeaksi terassi/oleskelutasoksi :)


Ulkokoira Doris


Narsistien siirtoistutus Paraisilta. 


Puupinoa.




Tästä olen kaivanut juuret pois ja siirtänyt rajaa reilun metrin Ruusun avustuksella muutama viikko sitten. 


Koulitut amppelimansikan taimet. Mahtaakohan ne tuottaa jotain jo tänä kesänä? 

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Kevät saisi tulla jo

Hepsistä keikkaa on taas kevät edennyt viikoissa jo pitkälle! Täällä on lunta vielä maassa mutta tulppaanit koittaa väkisin puskea talonjuuresta ulos maasta. Niin ne on varmaan aina tehneet, ei mitään hajua kuka ne on aikanaan alunperin istuttanut. Kasvi-viherpiha-istuttajanunelma-kuvastotkin on jo ropsahdelleet postilaatikosta ja nyt himottaisi istuttaa oma omenapuukin. Ja herukkapensas. Ja karviainen, kirsikka, pensasmustikka ja vadelmapuskat. Oli aika hauska omppupuuidea siinä lehdessä, nimittäin kolmen lajikkeen himmattukasvuinen puu, joka sopisi pieneenkin tilaan. Ideana on siis että samassa puussa on omenoita sekä kesälle että syksylle, eri oksien tuottamana koko kesän. Maksoin nelisenkymppiä sellainen taimi. Tekisipä mieli kokeilla mutta pelottaa että ystäväni yksisilmäinen rusakko "Herra Paisti", söisi sen nälissään heti syksyllä kun se olisi mukavasti juurtunut aloilleen. Tarkkailin Paistia ikkunasta yksi päivä sen ollessa aivan takapihallamme ja olkkarin ikkunan alla eikä ressulla tainnut olla kuin yksi simmu. Silti yhdelläkin silmällä näköjään pärjää kun on hoksotinta hyppiä lintulautaa vasten ja varastaa tsirppojen talvimuonat. Täällä kaupungissakin on varsin villiä elämää noitten elukoitten osalta. Fasaanit, (nekin alias Herrat ja Rouvat Paistit) juoksentelevat pitkin pihaa ja aiheuttavat sydäreitä maastoutuessaan pihatuijaan heti ulko-oven eteen ja poistuessaan kalkattaen paikalta kun oven avaa.
Nyt on ollut tämän vuoden trendinä mulla neulominen. Sukkaa on pukannut urakalla ja ostin Helsingin Akateemisesta oikein sukkakirjasenkin (Sock Art), missä on aika hauskoja kuvioita. Tein sieltä soveltaen jo yhdet sukat, mitkä lahjoitin avokin äitille. Lisäksi on puikkojen alle muotoutunut parit perinteiset pitsineulesukat, yhdet palmikkosukat ja kaverille punainen Jacques Cousteau -pipo. Eli sukat per viikkovauhtia. Ai niin ja vielä yksi postitettava pikkusetti, vain kun saisi sen postitettua joskus, mutta sillä ei ole aivan vielä kiire :D Uusia tekniikoita on tullut opittua jo muutama, siitä ei saa kuin lisäinnostusta! Eihän sitä kahta samanlaista sukkaparia jaksa tehdä.
Kävin eilen lenkillä! Huu! Kevään eka hölkkälenkki. Tai no, juoksin ehkä jotain kolmasosan matkasta kun ei kunto riittänyt :/ Mutta siinä tavoitetta loppukevääksi saada kunto pikkasen ylöspäin että jaksaisi jolkotella prismalle kauppaan ja polkaista joka toinen viikko fillarilla töihin. Työmatkaa kun ei ole kun alle kymppi niin nopsaan se menee fillarilla. :) Näkis vaan! Hah!
 Pipon ohjeen pöllin toisesta blogista :) 

Sukkataidetta

Perinteinen pitsivillasukkakin on kohta valmis. 
Palmikkosukat ja lastenmallit pitsiksistä odottaa siirtoa uusiin jalkoihin,

Miten niin sukua keskenään? 

Kaarlo-kisu ottaa rennosti lempipaikallaan ikkunalaudalla

Kevätistutuksissa hunajamelonia ja kirsikkatomaatintaimia. Melonin siemenet itivät kauniisti kuivaamisen jälkeen. 

Dorkkisporkkis ja pubu

Bauhausin minitarjousorkkis kukkii jo toista kuukautta! IHME!