tiistai 29. marraskuuta 2011

Syksy taitaa olla ohi...

... vaikkei keli anna sitä ymmärtääkään. Takana on aurinkoinen kesä Loistokarilla, märkä syksy kaupungissa ja nyt alkaa kääntyä talveen. Perheeseeni on liittynyt Hiiri nimeltä Poika ja sileäkarvainen noutajan kakara Doris (DorkkuOrkku). Vietimme ihanat 8 päivää talvisen aurinkoisella Maltalla marraskuun alussa ja nyt olen keskittynyt opiskeluun sen loppuunsaattamiseksi. Enää oppari, sitten olen valmis kalanomi toivottavasti jo helmikuussa. Jee!
Eli täydellisen kiireinen syksy, vaikkei ole juuri mitään saanut aikaiseksi. Nyt on ohjelmassa jouluun hiljentyminen parin viikon päästä, jahka ensin saadaan alta pois muutamia suurempia juttuja, kuten lippukunnan jouluretki, jonka olen luvannut muonittaa kokonaan. Mikä hassua, olen myös paneutunut työnhakuun! Tämä on minulle aivan uutta, sillä aina aikaisemmin on ne työt tulleet mun luokse. Nyt olen oikeen hakemuksia lähetellyt, tosin tuloksetta. Olisihan se kiva että työpaikka olisi sitten heti helmikuussa tiedossa kun opiskelut on finito. Jotakin kalanjalostuksen alalta olisi mukavaa tehdä, mutta pitänee venyä takaisin keittiöön ellei uusi tutkinto heti avaa kaikkia ovia :) Nyt olenkin tehnyt vanhoissa työpaikoissani taas extravuoroja, mikä on todella hauskaa! Ihmiset muuttuvat yllättävän vähän 4-7 vuodessa, mikäli heillä on ns. vakityö ja sen mukainen elämänrytmi. Jännää huomata, tuleekohan mustakin sellainen, joka ei muutu moneen vuoteen, vai olenko jo kun taas olen samoissa mestoissa extrailemassa? Pelottavaa jos näin on!
Huomenna on pojan PK:n joulumyyjäiset ja hella on paahtanut päivän tiikerikakkuja. Tunkee kohta korvistakin! Ai niin ja koitan tehdä isoäidin neliöistä päiväpeittoa, enää reilut 200 palaa puuttuu. Ei taida tulla koskaan valmista. Kuitenkin olen aikaste onnellinen!

Mutarapusia kesältä 2011


Dorkkis


Lähimetsän puro


Paradise bay, Malta 11/2011. Täällä snorklailtiin.


Fishermans soup, Malta 11/2011


Golden bay Horze riding, Malta 11/2011. 
Upeat maisemat, rauhallista menoa kallioisilla rinteillä.


Välimeren rapunen, kuollut, Malta 11/2011


St. Julians bay, Malta 11/2011

lauantai 7. toukokuuta 2011

Seitsemäs toukokuuta


Huhhuh miten rankka päivä. Olin eilen viihteellä opiskelutovereideni kanssa puistopiknikillä Vartiovuorenmäellä ja sieltä ilta jatkuin vielä Old Bankiin, josta fillaroin kotiin vasta lähempänä aamuyötä, joten tänään on ollut hyvin väsynyt tunnelma. Päivällä tuli ikäviä uutisia, läheisiä on taas siirtynyt enkeleiksi, mutta koska ilta oli kaunis päätimme lähteä silti veneilemään. Matkasimme Ruissalosta Naantaliin ja ilma oli mitä ihanin, aurinko paistoi ja meri kimmelsi. Trapin pihan pitsat olivat aikaste ok kylmän kolan kera! Sen jälkeen kävelimme Naantalissa vanhassa kaupunginosassa, eipä ole ennen tullut tarkasteltua tuota kaupunkia noin että oikein olisi ollut aikaa vain kävellä ja ihastella hassun värisiä ja -mallisia taloja. Mahtavaa! Edes muita turisteja ei vielä ollut näin aikaisin keväällä ja sai olla rauhassa pällistelemässä kun pihoissaan ihmiset kuopsuttivat kukkapenkkejään edustuskuntoon. Ostimme vielä jätskit toivossa että classic-puikosta se ipadin voittotikku irtoaisi, hauska kilpailu vaikken ole vielä sitä oikeaa tikkua niitten tuhansien joukosta löytänyt. Onneksi on koko kesä aikaa nauttia jätskeistä ja mahkutella, jos se voittotikku löytyisi. Matka jatkui takaisin Turkuun vesiteitse. Ai niin! Matkalla Naantaliin meidät pysäytettiin siinä Kuparivuoren sillan kohdalla: rannikkovartiosto tiukan oloisina tarkasti pelastusliivit, rekisteriotteet, sammuttimen ja kyselivät vielä muutamia kysymyksiäkin. Kaikki oli kunnossa, niinkuin pitääkin, ja pääsimme jatkamaan matkaa turvallisesti. Mahtoivat ihmetellä kun ei ollut mitään sanottavaa vaikka oli nuorta porukkaa vene täynnä. Hyvä mieli siitä tuli kun eivät päässeet huomauttelemaan asioista. Veneillään loppukesäkin turvallisesti vesillä.



Krookus 18.4.2011 Pakinainen


Pikkaisen on meri tehnyt pesäänsä poijun pintaan


Kääpä, Kuuvannokka huhtikuu 2011


Mänty, Kuuvannokka, Ruissalo. Huhtikuu 2011.


Haahka on tehnyt pesän vähän huonoon paikkaan pöydän alle. Loistokari 6.5.2011.


Tunnistatko kalat???
Perca fluviatilis, Abramis brama ja Coregonus Lavaretus.


Ei tee mieli lyödä jalkaansa tuohon kesän uimareissulla.


Nokkosperhonen Huhtikuu 2011.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

MAAILMAN VESIPÄIVÄ 22.3.2011


Tänään on World Water Day 2011, tiesittekö sen. Siis YK:n maailman vesipäivä, jonka ajatus on herätellä meitä tähän globaaliin kysymykseen, kriisiin, puhdasta vettä koskien. Maailman vesivarat ovat kuihtumassa kasaan, ei vesi itsessään mihinkään katoa, mutta se muuttaa muotoaan, likaantuu ja häviää hyödynnettävästä muodosta. Hälyttävää on myös se, että maailman vesipakolaisuus on kasvussa, ihmisten muuttoliike puhtaan veden perässä. Maailman isoimpiin valtioihin kuuluva Kiina kärsii akuutista vesipulasta, puhdas juomavesi ei ole jakaantunut tasaisesti kaikkien käyttöön. Toisaalla tulvat aiheuttavat vakavia ongelmia ja pilaavat puhdasta vettä. Pohjavesivarat eivät ehdi uusiutua akuutin käytön takia. Käyttö ei ole kestävällä pohjalla. Olisiko tulevaisuudessa kenties jäävuorten siirtäminen apuna kasvaviin ongelmiin?
Olen siis paraikaa kuuntelemassa seminaariluentoa Kala- ja ympäristöopiston tiloissa vedestä, sen puhtaudesta ja ongelmista, jotka ovat tämänpäivän polttava puheenaihe. Aiheet ovat mielenkiintoisia ja muutamia vinkkejä kotitalouksille on jo tarttunut haaviin:
  • Säästä vettä. Pihistät vesilaskussa, jätevesimaksuissa ja säästät luontoa!
  • Vaihda vanha vessanpönttösi uuteen, jos se vuotaa: Vuotava pönttö tai hana kasvattaa varkain vedenkulutusta.
  • Päivän yllättäjä: käytä tiskikonetta! Älä huuhtele kuitenkaan astioita ennen koneeseen laittoa ja pese vain täysiä koneellisia.
  • Käytä kylmää vettä jos ei ole väliä onko vesi lämmintä vai kylmää. Lämpimän veden tuottamiseen menee paljon enemmän energiaa kuin kylmän veden.
  • Vältä tuotteita, joiden valmistuksessa on kulunut paljon piilovettä. Esim. kupilliseen kahvia (1,25dl) on kulunut piilovettä 240 litraa kun taas kupilliseen teetä vain 35 litraa piilovettä. Piilovesi siis on vettä, joka vaaditaan tuotteen eri valmistusprosesseihin ennenkuin tuote on edessäsi. Yksi kilo naudanlihaa vaatii 16 000 litraa piilovettä ja kilo soijapapuja 1800 litraa piilovettä.



Oma vedenkulutukseni on valtavaa ja aion tehdä sille jotain.



Vesi on jokaisen perusoikeus.



ps. Tiesitkö että joissakin tulvamaissa naisia kuolee tulviin kuusinkertainen määrä miehiin verrattuna. Miksi? Siksi, että nainen ei saa poistua kotoaan mistään syystä ilman miestään.

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Heräteostoksilla

Hejsan alla!
Tänään tuli tehtyä suuria heräteostoksia heti aamusta kun avasi päivän lehden. Talon herrasväki on jo pitkään himoinnut tiskikonetta ja sellainen sitten tänään hankittiin Veikon koneesta. Mainos päivän lehdessä oli oikein houkutteleva ja ainut miinus koko jutussa oli se, että tämä kyseinen kone kun sattui olemaan puoleenhintaan oli liiankin houkutteleva sitä ollessa liikkeessä kokonaista 2 kappaletta. Menimme noin 20 min liikkeen avaamisen jälkeen sinne kuukuilemaan ja joku vanhempi rouvashenkilö himoitsi samaa konetta kuin me. Hän oli jo ottanut myyjän siihen kertomaan tuotteesta ja minulla alkoi iskeä epätoivo kun tiesin että kyseisiä koneita oli vain se kaksi tarjouksessa. Nappasin toisen myyjän lennosta ja sanoimme hänelle suoraan että otamme sen koneen. Eipä myyjä kauaa aikaillut kun nappasi tarjouslapun pois kyseisen koneen kyljestä ja marssi takahuoneeseen varmistamaan että kone oli vielä myynnissä. Kaikki meni hyvin, sillä myös toinen vanhempi nainen sai koneen, siis molemmille meille riitti eikä tarvinnut taistella :) Muut jäivätkin sitten loppupäivästä nuolemaan näppejään, hah haa! Nyt on menossa kovat asentelut keittiössä, jotta kaappi saadaan purettua ja kone ahdettua pikkuruiseen koloon seinässä.
Tein eile
n illalla kakun, jossa sovelsin lempi kuivakakku reseptiäni. Tämä kuivisresepti on Myllyn Paras -sivuilta ja se toimii aina! Ei tarvitse kuin sekoittaa kaikki aineet yhteen ja paistaa! Tein kaakusta banskutiikerikakun, johon upotin parit puolimustuneet banaanit, puolikkaan valkosuklaalevyn jämät ja loput tummat kaakaojauheet. Appelsiinimehun sijaan käytin vanhat omenamehut, vähän reilummin kuin yleensä mutta toimi silti loistavasti!!! Kannattaa kokeilla kyseistä perusreseptiä ja varioida sitä mielensä mukaan, tämä on varma onnistuja!

***
Peruskuivakakku
***

5 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2½ tl sokeria
2½ tl vaniljasokeria
2½ dl kermaa
(kuohu toimii parhaiten, mutta myös rasvainen ruokakerma on ok)
3 kananmunaa
150 g. juoksevaa margariinia tai sulatettua voita
1 dl appelsiinituoremehua


***
Korppujauhota kaakkuvuoka (sellainen mummolamallinen) ja paista 175*C noin tunti.
***

Lisäksi tein tänään lounaaksi pesto-kalakiusausta. Mausta en vielä tiedä, kyseinen luomus kun on parasta aikaa uunissa, mutta tuoksu on huumaava! Ulkonäkökin on pestopilkkujen kanssa aika kiva ja kalana käytin kaverin kasvattamaa kirjolohta kustavista, joka antaa mukavan punaisen pinkin värin välikerrokseen. Helppoa ja edullista perusruokaa arkipäivälle.

***
Pesto-kalakiusaus
***
2/3 vuoan koosta peruna-sipuli-suikalesekoitusta
(löytyy joka kaupan pakastealtaasta, mutta toki voi itsekin perunat ja sipuli suikaloida jos jaksaa nähdä vaivaa)

1/3 vuoan koosta tuoretta kalaa
(lohta, silakkaa, kuhaa, siikaa, kirreä, mitä vaan sattuu olemaan)

Ruokakermaa, noin 5 dl/ 1,3 kg kiusausta.
Pestoa maunmukaan
Suolaa
Valkopippuria
Herbes de Provencale -mausteseosta

***

Laita vuoan pohjalle 1/3 perunasipulisekoitusta, päälle 1/3 kalaa, mausta ja laita vielä päälle loput 1/3 perunasipulista. Mausteet kannattaa tosiaan ripotella sopivasti sinne kerrosten väliin. Sekoita pesto kerman kanssa tasaiseksi ja valuttele vuoan päälimmäiseksi. Paista uunissa, n. 175*C tunti tai kunnes vuoka on saanut kauniin värin ja peruna on kypsää.

***


Pesto-kalakiusaus menossa uuniin.



Banskutikrukaakku katoamassa parempiin suihin.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Talvinuotta -katoavaa kansanperinnettä

Hyvää kevättalvea kaikille! Tein eilen saaristoretken tavoitteena pilkkireissu Pakinaisiin ja matkalla osuimme nuotanvetoapajille, jossa oli nuotanlasku käynnissä. Pysähdyimme hetkeksi pällistelemään touhua ennenkuin jatkoimme matkaamme. Nuottaa oltiin siis tuolloin juuri laskemassa. Reilun tunnin päästä kaffeteltuamme päätimme mennä takaisin katsomaan, saavatko nuottamiehet (ja urheat naiset) kalaa, äitini nääs pelkäsi että olisi vienyt heidän kalaonnen ajamalla autolla jäätietä pitkin nuottaluoman yli. Tämä ilmeisesti oli pahajuttu noin taikauskon kannalta, mutta paikalle päästyämme totesimme, ettei onni ollut mennyt.
Mukana ei toki ole pelkkää tuuria, sillä kokeneet nuotanvetäjät olivat kokemuksesta valinneet jo vuosikymmeniä käytössä olleen, tutuksi ja turvalliseksi todetun nuottaluoman, jonka mahdolliset ahdinantimet aamulla kaiutettiin ennen vetopäätöstä. Edellisellä päivällä luomasta oli saatu vain muutamia satoja kiloja silakkaa, mutta onneksi sunnuntaina oli parempi onni, ja kalat pysyivät hyvin hitaasti vedetyssä nuotassa kyydissä.
Mukava oli tätä perinteistä elinkeinotoimintaa seurata, tätä ei enää usein täälläpäin näe. :) Ohessa kuvia nuotan nostosta:


Nuottaa nostetaan joukolla


Avannossa ei näy vielä mitään


Silakoita alkaa jo silminnähden nousta pintaan mitä enemmän nuottaa saadaan ylös.



Vielä ennen saaliin nostoa (video) nuottaporukka ottaa reunoista kiinni ja heiluttelee ylösnousseet kalat takaisin avantoon, josta silakat on helppo haavia talteen. Tällä vedolla luomasta nousi kaloja ainakin pari tonnia.


video