lauantai 23. lokakuuta 2010

Vedenalainen maailma

Suomen vedet, niiden ekosysteemien tuntemus ja eritoten kasvit sekä kaiken maailman ölliäiset ovat tulleet tutuiksi tänä syksynä. Meillä on nimittäin vieläkin samainen vesiekosysteemin syventävä tuntemus -kurssi käynnissä, jonka vesikasvion kanssa tuskailin kuukausi sitten. Mutta oli tuskailusta jotain hyötyä; kokeet läpäisty ja kasvit hallussa, suomeksi ja latinaksi. Viimeinen viikko onkin kasvien jälkeen mennyt ensin ekotoksikologiasta selviytyessä ja sitten pohjaeläimiin perehtyessä. Ja niitä ölliäisiä on muuten ihan tuhottomasti! Onneksi nyt on suurinpiirtein hanskassa ja ainakin tietää mistä lähteä selvittämään mikä mikin on ellei vielä tiedä.

Sienestyskausi on lopuillaan! Syysvahveroita, kosteikkoa ja suppiloa on löytynyt ihan mukavasti, ei vain ole ollut aikaa etsiskellä kunnolla. Teimme maanantaina retken Kuhankuonolle ja saimme saaliiksi muutamia litroja suppiksia ja karpaloita; karpalot saavat odottaa pakkasessa kunnes ehdin jatkojalostaa ne hyytelöksi tai herkullisiksi marmeladeiksi. Täällä on ollutkin jo ekat pakkaspäivät, siis viimeiset hetket sienestää tältä syksyltä. Ostin Kansallisesta kirjakaupasta sienikirjan (Suomen Sieniopas, 2xSalo&Niemelä, Kasvimuseo/WSOY), joka kattaa nyt ihan kaiken. Hope so. Sitä on vain kovin hankala käyttää kun liikaa kahlattavaa löytyy ennen haluttua tuntematonta sientä, huoh. Paksukin se on ja painava, niin ei viitsi ihan aina metsään mukaan raahata.

Tänään ja eilen olen tutustunut lastenkutsujen maailmaan. Mitkä desibelit! Wou! Eilen oli pojan tarhakaverin synttärit ja tänään ystävän tytön, joten makeaa on mahantäydeltä nautittu molempina päivinä. Hienot autot, pokemonit, barbit ja ponit saivat uudet omistajat. Huuto ja riemu olivat korvia huumavia, nyt on ihana istua viinilasillisen äärellä ihan hiljaa, yksin koneen ääressä ja katsoa simpukkaa akvaariossa. Mahtaakohan olla elossa vielä ensi viikolla? Monni on ainakin puhdistanut kuoren läpikotaisin antaen hienon helmiäisvärin tulla esiin kuluneista kohdista.

Olen myös leiponut piirakoita, niin suolaisia kuin makeitakin. Talviomenat, äitin raahamat antonookat, päätyivät omenarahkapiirakan väliin ja kaupan herkullinen kasvistarjonta lautaselle gratiinissa ja piirakassa. Kauden makuja, tuoretta fenkolia, romanescua, sieniä, paprikaa, tomaatteja, jne... kannattaa hyöndyntää: kaupat ovat niitä vielä pullollaan, varsinkin herkullisia kaaleja! Huomenna vaihdan talvirenkaat autoon, se olisi pitänyt tehdä jo pari päivää sitten mutta laiskotti. Nyt nautin illasta, ihan rauhassa! Ciao!

Järvisimpukka akvaariossani. Simpukka on kotoisin Länsi-Turunmaan makeanvedenaltaasta, josta se päätyi mukaan pohjakasvinäytteeseen haran avulla.


Lähimetsän sieniä kotipöydällä tunnistettavana. Eipä ollut näistä ruokasieniksi; myrkyllisiä ja ruoaksi kelpaamattomia. Tämän keräilyn ideana olikin vain mielenkiinnosta tunnistella ennestään tuntemattomia lähimetsän asukkeja.



Taeniopterygidae -heimon koskikorento, toukkavaihe. Etanoliin säilötty näyte jostain.



Heptageniidae -heimon päiväkorennontoukka, Aurajoen yläjuoksulta, Hypöisten koski.
Itseotettu potkuhaaviharjoitusnäyte 8.10.2010.


Samaisesta Hypösten kosken näytteestä Caenidae-heimon päiväkorennon toukka.
Tämä oli luonnollisessa koossaan n. 1 mm pitkä.



Elmidae odottamassa mikroskopointia petrimaljalla.


Sama Elmidae-kovakuoriaisen toukka mikroskoopissa. Tarkka laji oli Elmis anae tai jotain sinnepäin :)
Samasta itse otetusta näytteestä.